G.G. Mipsy - KRJ II

Mipsy palkittiin marraskuun laatuarvostelussa, 18 (6+6+6) - 41 - 22 - 10 - 7 = 98 p. KRJ-II !

"Sabinaaa ~ ! Nyt lähetään maastoon", kailotin iloisesti löytäessäni naisen tekemästä iltatallia. "Ai nyt vai?" tuli melko vastahakoinen vastaus. "No nyt nyt! Eihän kello oo ees vielä puoltayötä! Ja en ota kieltäväää vastausta", vastasin taas innoissani ja lähdin hakemaan Mipsyn harjoja ja varusteita. Sabinakin sai itsensä lopulta kammettua Nican selkään, kun minä ja Mipsy odottelimme jo tohkeissamme yöllistä maastoiluamme. Tamma vaikutti uteliaalta, sillä harvemmin sitä Kaylee Stablesin hevosilla enää näin myöhään ratsastettiin. Sytytettyämme otsalamput, suuntasimme tammojen turvat kohti maastopolkua.
Onneksi ulkona ei ollut niin pimeää kuin aluksi luulin, sillä oman säväyksensä maisemaan loi täysikuu ja tämän talven ensilumi. Kaikkien neljän hengitykset huurusivat. Mipsy asteli reippaasti Nican perässä, mutta huomasin sen olevan hieman jännittynyt. "Kohta tullaan vähän leveempään kohtaan niin voitas nostaa ravi", sabina huikkasi edeltä. "Sopii!" heitin takaisin. Hetken päästä annoin Mipsylle hieman pohkeita ja tamma siirtyi kuuliaisesti raviin. Huomasin sen rentoutuvan huomattavasti, vaikka se hätkähti hieman, kun sabinan ratsu Nica päättikin lähteä vähän lennokkaampaan vauhtiin, mutta ei yrittänyt lähteä seuraamaan toista. Sabina sai Nican taas tuntumalle ja jatkoimme ravailua yöllisessä metsässä otsalamppujemme valaistuksessa - tosin minun kohdallani valo sinkoili sinne tänne, kun en ollut vielä tottunut Mipsyn pomputtavaan raviin. Siirryimme takaisin käyntiin ja minä otin vuorostani kärkimiehen paikan, kun olimme kiertäneet mukavan tuntuisen reitin ja palaamassa takaisin tallille. Kylmyys tuntui kyllä joka paikassa. Kävelimme rauhallisesti tallin pihaan ja Mipsy päästi tyytyväinen pärskähdyksen. Sillekin ilmeisesti riitti ulkoilu! Hoidimme tammat huolella kuntoon ja suljimme tallin yhdessä. Nyt oli hyvä mieli lähteä nukkumaan.
päiväkirjamerkintä, Saija - 26.10.2012

Olin saanut valmennettavaksi upean GP:n tason hevosen, Mipsyn. Ratsastajanaan taitava sabina. Lämittelimme ensin kunnolla hevosen, jonka jälkeen aloimme työstämään ravia. Korjailin koko ajan sabinan istuntaa. Otin ensin hieman helpompia juttuja, ja aloitimme ensin ihan kootulla ravilla. Tämän sujuessa teimme muutaman sulkutaivutuksen. Nämä olivat Mipsylle ihan leikkiä, eikä mitään ongelmia tullutkaan. Pienten välikäyntien jälkeen aloimme työstämään laukanvaihtoja. Aloitimme ensin joka neljännellä askeleella. Kerran Mipsy meni sekaisin ja kompastui. Selvensin hieman apuja, ja nyt osasit antaa ne oikein. Joka kahdella askeleella ilmeni hieman vaikeuksi. Tamma meni selvästi liian kovaa ja vaihdot jäi muutaman kerran tekemättä. Kunnon puolipidätteiden avulla saimme Mipsyn taipumaan tähänkin. Annoin vielä palautteen tunnista ja annoin luvan loppukäynteihin.
valmentajana toimi Sani - 14.10.2012

Harjaillessani Mipsyä syysauringossa tallin edustalla, näin kun Saijan auto kaartoi pihaan. Huikkasin heit ja kysyin lähtisikö nainen kanssamme pienelle maastolenkille, vastaukseksi sain vain hymyilyä. Pikainen vaatteiden vaihto ja jo Saija talutti Lindaa tallista suitsia roikutellen. Harjasimme tammat kiiltäviksi ja punttasin toisen ratsastajan ratsunsa selkään ennen kuin itse nousin Mipsyn satulaan. Lindalla oli helppo lähteä maastoilemaan rennommin, Mipsyn kanssa saattaa aina välillä tulla ylläreitä. Kävelimme hyvän tovin viilenevässä säässä ennen kuin pääsimme laukkasuoralle, missä annoimmekin hevosten baanata aika reippaalla tahdilla. Linda heitti muutaman pienen pukin, mutta Saijan hyvä tasapaino piti hänet tamman selässä. Mipsy laukkasi hieman rauhallisemmin ja hieman kyttäilen metsään päin, jos sieltä joku mörkö vaikka tulisi.. Hyppäsin tamman kanssa myös muutaman matalan maastoesteen, mikä oli todella tervetullutta vaihtelua kouluratsun elämään. Mipsy vaikutti jo hieman väsähtäneeltä kun lähdimme peltojen laitaa tallille päin, tällä kertaa rauhallisesti ravaillen ja kävellen. Tallilla puunasin tammaa vielä tovin, ennen kuin päästimme neidit yhdessä iltapäiväheinien kimppuun tarhaan.
päiväkirjamerkintä, sabina - 09.10.2012

Olimme sabinan kanssa sopineet pienen valmentautumistuokion GP-tason tähtemme Mipsyn kanssa. Sabina olikin jo kentällä vetämässä omatoimisia alkulämmittelyjä, kun saavuin sinne. Tarkastelin hetken kaikessa hiljaisuudessa ratsukon työskentelyä samalla kun he kävivät läpi kaikki askellajit. Mipsy kulki pitkin harppauksin, joka sille olikin ominaista, mutta vaikutti hieman jännittyneeltä. Samoin sabina istui satulassa kankeana, mikä tosin johtui varmasti aamuilman koleudesta. Rohkaisin ratsastajaa rentoutumaan, jotta ratsukin saataisiin kulkemaan nätimmin. Pian molemmat näyttivätkin olevan valmiita tositoimiin. Tänään keskityimme pelkästään syynäämään jokaisen askellajin, koska halusin nähdä, miten tamma liikkuu kootuissa- ja lisätyissä liikkeissä. Käynnin osalta tamma osasi nämä asiat jo ulkoa, eikä sabinan tarvinnut käyttää voimakkaita apuja, kun Mipsy jo teki työtä käskettyä. Lisätty ravi puolestaan tuntui kiihtyvän vähän liiankin vauhdikkaaksi, joten pyysin sabinaa hillitsemään tammaa puolipidätteiden avulla. Lisäksi pyysin häntä siirtämään istuntaansa hieman taaksepäin, jotta hän ei ajaisi tammaa eteenpäin ihan niin tarmokkaasti. Kun sabina toteutti pyyntöni, huomasi myös Mipsy, ettei tässä nyt kilpa-ajoissa oltu. Koottu ravi olikin puolestaan kauniin näköistä, siihen minulla ei ollut mitään huomauttamista. Päätin, että voisimme siirtyä hieman vaativampaan asiaan ennen laukkatyöskentelyä. Vuorossa oli passage, ja pyysinkin sabinaa kokoamaan tamman. Aluksi Mipsy liikkui melko laiskasti eikä se taivuttanut jalkojaan tarpeeksi voimakkaasti. "Anna sille lisää pohkeita ja muista pidätteet!" huudahdin sabinalle, joka totteli välittömästi. Tammakin huomasi sabinan määrätietoisuuden ja rupesi askeltamaan kauniisti muodossa. Passagen sujuessa annoin ohjeeksi siirtyä sen kautta piaffeen. Vaihdos sujuikin mutkattomasti, ja Mipsy nosti hienosti etujalkojaan. Otimme muutamaan kertaan passage - piaffe - passage -vaihdoksia, ja se sujui yhtä pientä horjumista lukuun ottamatta oikein mallikkaasti. Lopuksi otimme hieman laukkatyöskentelyä uralla, mutta emme keskittyneet siihen kovinkaan paljoa, sillä tamma näytti jo hieman uupuneelta. Eikä se ollut ihmekään, koska pari tuntiahan täällä kentällä oli aikaa vierähtänyt! Annoin luvan antaa pitkät ohjat ja kävellä loppukäynnit.
valmentajana toimi Saija (VRL-10533) - 01.10.2012