† 06.01.2014

© Roshoeve
-- with permission!

Luonteenpiirteet

Utelias, kuuliainen, orimainen mutta kiltti. Niin eri piirteet samassa paketissa. Ori saapui hyvin nuorena kasvattajaltaan ja on joutunut heti opettelemaan laumassa elon. Nuorikonpäivien jäädessä taaksepäin alkavat hoitotoimenpiteetkin jo sujua ilman ylimääräistä venkoilua ja maan kuopimista. Nykyään Ronia saa harjailla ja puunailla vaikka tuntikaupalla orin seistessä kiltisti paikallaan. Harjapakki on aina kiva käydä läpi ja ihmetellä hetken aikaa kutakin esinettä. Välillä Roni on turpa kaviorasvassa tai säikähtää metallikampaa sen kilahtaessa betonilattialle. Oria taluttaessa kannattaa olla hieman varuillaan, pusikossa kun saattaa väijyä vaikka minkälaisia vihreitä pikku-ukkoja. Useimmiten Roni kuitenkin kulkee kiltisti vierellä hämmästellen maailmaa ja näykkien välillä puiden lehtiä tai ruohotupsuja.

Ratsastajan istuessa selässä ori on kärsivällinen ja kuuntelee pienimmätkin avut. Todella herkän suunsa takia Ronilla käytetään pääasiassa kuolaimettomia suitsia ja pikkuhiljaa yritetään totutella kotikentällä kuolaimiin. Ketä tahansa ei tämän orin selkään päästetä, vaikka Roni varmasti kantaisi kiltisti pienimmätkin ratsastajat. Orin kanssa tähdätään todella korkealle ja luotto sen kapasiteettiin esteradoilla on suuri. Nyt jo kilparadoilta eläkkeelle jäänyt ori on luottoratsu ja nauttii edelleen työnteosta täysin rinnoin. Pidemmät maastoretket ovat mukavaa vaihtelua ja Roni tykkääkin samoilla tiheissäkin metsissä. Maastoesteradalle päästessään ei tätä pitele mikään ja ratsastajan kannattaa vain seurata mukana.

Suku ja jälkeläiset

Roni on käytössä jalostukseen 2-polvisille, este- tai yleispainotteisille puoliveritammoille.
Lisätiedustelut ja astutusten sopiminen tapahtuu sähköpostitse.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain jaosten alaisten kilpailuiden sijoitukset

Valmennukset ja päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 10.01.2013
Tämä päivä olikin todellista haipakkaa. Juoksenneltiin pitkin maita ja mantuja etsimässä milloin mitäkin kadonnutta tavaraa. Kilpailupaikalla vallitsi aikamoinen sekasorto, muutama sata hevosta ja vielä enemmän ihmisiä. Roni ei tuntunut olevan moksiskaan hälinästä ja se rauhoitti minunkin mieleni. Alkuveryttely jäi todella lyhyeksi, sillä kentälle ei meinannut enää mahtua ja meno näytti ajoittain todella vaaralliselta.. Siitä huolimatta pääsimme palkinnoille ja oikein tyytyväisenä lähdimme kotia kohti nauttimaan oman tallin rauhasta.

Päiväkirjamerkintä, 02.01.2013
Tänään kävimme pitkällä maastolenkillä Ronin kanssa ja tämä nautti kirpeästä pakkaspäivästä täysin rinnoin. Ravasimme joen penkereellä, otimme laukkaspurttia pelloilla ja hyppäsimme muutaman maastoesteen. Tallilla hoitelin oria vielä pitkän tovin, niin kauan kunnes kimo karva oikein kiilsi talvipäivän auringossa. Tarhaan päästyään Roni lähti muutamalla loikalla häätämään muita heiniltä. Illalla kävin vielä viemässä komealle pojalle muutaman porkkanan ja heivasin iltasapuskat.

Päiväkirjamerkintä, 29.12.2012
En olisi heti uskonut että Ronista on kaikkeen siihen, mihin se on näyttänyt kykenevänsä. Toiveissa olisi saada orista jossain vaiheessa omaan talliin varsa, tai miksei kaksikin. Pikkuhiljaa aletaan jäämään kilpailueläkkeelle ja panostamaan jälkeläisiin, puhumattakaan laatuarvosteluista. Tavoitteena meillä on vielä ERJ, ERL, YLA ja HANN- palkinnot. Katsotaan mihin kaikkeen eläkeläinen vielä pystyy!

Päiväkirjamerkintä, 20.12.2012
Katselin ihaillen työni tuloksia kunnes Roni tuuppasi minua aika voimalla ja palautti maanpinnalle. Aivan! Kiireellä pistin orille kuljetuskamat niskaan ja tarkistin että kaikki on varmasti mukana ennen kuin hyppäsin auton rattiin ja kurvasin traileri perässä pois tallinpihasta. Kilpailupaikalla oli jännittynyt tunnelma, ihmiset juoksentelivat pitkin poikin ja hevoset hirnuivat. Niin myös komea orini kun talutin tämän pois kopista. Olimme hieman myöhässä, joten ylimääräistä aikaa ei ollut. Ilmoittautuminen, radan tarkistus, huolellinen mutta nopea veryttely ja jo meitä kuulutettiin radalle. Roni oli todella vauhdikkaalla tuulella ja ihmettelenkin miten selvisimme radasta ilman pudotuksia tai kaatumisia, saatika että uusintakierroskin meni niin hyvin! Palkintojenjaossa olin kuin aurinko, hymyilin ja taputtelin hienoa ratsuani.

Päiväkirjamerkintä, 14.12.2012
Kuulin jo talolta asti kuinka orit mittelöivät tarhassa ja joku hirnui kiivaasti. Rauhallinen ja hämärä ilta, täysikuu alkoi näyttäytymään pilviverhon takaata. Hain tallista Ronin suitset ja suuntasin tarhoille, missä komea ori odotteli jo pääsyään pois. Harjasin taskussani olleella pääharjalla pahimmat liat kimon päästä ennen kuin laitoin hackamoresuitset riimun tilalle. Talutin Ronin penkin vierelle ja nousin toppaloimen päälle istumaan, yrittäen rauhoitella menevää oria. Kävimme pitkän maastolenkin vaihtelevalla tahdilla, välillä kävelimme rauhallisesti umpihangessa ja seuraavassa hetkessa laukkasimme auratulla hiekkatiellä. Roni nautti rennosta menosta täysin rinnoin ja itsellekin tuli väkisin hymy huulille. Reilun tunnin mittainen retki teki kummallekin hyvää ja ori palasi mieluusti iltakauroilleen omaan karsinaansa.